Osuuskunnan hallintohenkilön käsikirja

Omistajuus osuuskunnassa

Toimitus: Kari Huhtala

1. Osuustoiminnallisen omistajuuden erityispiirteitä

Yritysten omistajuuskeskustelua on hallinnut osakeyhtiömuoto ja osakkeenomistukseen liittyvät kysymykset. Tällöin omistaminen liitetään taloudelliseen hyötyyn ja omistajuus terminä varataan osakkeenomistamiselle.  Osuuskuntaakin saatetaan asetella osakeyhtiömuottiin ajattelemalla omistajuutta pelkästään taloudellisena ulottuvuutena. Toinen ääripää keskusteluissa on ollut se, että osuuskuntien kohdalla ei pitäisi puhua lainkaan omistajuudesta vaan pelkästään jäsenyyksistä. Tätä perustellaan sillä, että jäsenyydellä ei voi käydä kauppaa kuten osakkeilla.

Osuustoiminnallinen omistajuus saa uuden ulottuvuuden, kun sitä tarkastellaan osuustoiminnan omista näkökohdista. Osuuskunta poikkeaa omistukseltaan verrattuna osakeyhtiöön. Vertailu näiden kahden yritysmuodon välillä on hyödyllistä sen takia, että osuuskunnan erityispiirteet tunnistettaisiin.

Omistajuutta vai jäsenyyttä osuuskunnassa?

Osuuskuntien omistamista saatetaan lähestyä osakeyhtiön näkökulmasta. Tämä koskee erityisesti palvelu- ja kuluttajaosuuskuntia sekä asiakasomistajuudesta käytävää keskustelua. Tämä keskustelu ei tunnista osuuskunnan erityispiirteitä. Osuuskunnan jäsenyys ei ole ensisijaisesti sijoitus. Jäsenyyttä ei voida myydä, toisin kuin osakeyhtiöiden osakkeita. Osuuskunnan omistamisen ytimessä eivät ole pääomasijoitukset, vaan jäsenen hyötyminen osuuskunnan palvelujen käytön kautta. Jäsenten sijoittama pääoma on toki tärkeä osa osuuskunnan rahoitusta.

Osuuskunnassa etujen luonne on moninaisempi kuin osakeyhtiössä. Erityisenä piirteenä on, että osuuskunnan vaikutus ei ulotu vain yksittäiseen jäseneen vaan jäsenyhteisöön ja myös ympäröivään yhteisöön. Osakeyhtiössä osakkeiden osto ja myynti toimivat omistajaohjauksen välineenä.

Miten omistajuus tulisi määritellä osuuskunnassa? Onko osuuskuntien omistajia perusteltua nimittää seurojen ja yhdistysten tapaan jäseniksi? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat tärkeitä, sillä ne asemoivat osuustoimintaa suhteessa muuhun yhteiskuntaan, yhteisöihin ja yrityksiin. Seuraava kuva kertoo osuustoiminnallisen omistamisen ulottuvuuksista ja sen synnyttämistä eduista jäsenkunnalle.

KUVA 1. Osuustoiminnallisen omistajuuden luomat edut.

Yksilön ja yhteisön etu kohtaavat

Kuvassa 1 esitetty asetelma kertoo siitä, miten yksilön ja yhteisön edut kohtaavat osuuskunnassa. Nämä molemmat edut voidaan lisäksi jakaa taloudellisiin ja psykologisiin etuihin.

Taloudelliset edut

Osuustoiminnassa tietyn tarpeen omaavat ihmiset kokoavat voimansa yhteen hankkiakseen paremman aseman markkinoilla. Lisäarvoa saadaan käymällä kauppaa osuuskunnan kanssa. Osuuskunnalle on taloudellisessa mielessä tarvetta silloin, kun sen harjoittama liiketoiminta tuo konkreettisia etuja omistajilleen. Suhteellisesti suurin etu saadaan, kun markkinoilla muutoin on häiriöitä tai markkinat eivät toimi kunnolla.

Osuuskunta jakaa etuja, kuten ylijäämää, jäsenen ja yrityksen välisen liiketoiminnan suhteessa. Tämä malli motivoi jäsentä liiketoimintasuhteen ylläpitoon ja kehittämiseen. Osuuskunnista hyötyvät muutkin kuin jäsenet: olematta jäsen saa vähintään osan niistä eduista, mihin jäsenyys oikeuttaa. Vaikutukset jäsenistön ulkopuolelle ovat sitä merkittävämmät mitä suuremmat ovat osuustoiminnallisen yritysten markkinoita korjaavat vaikutukset.

Psykologiset edut, ”tunne”

Jokaiselle osuuskunnan jäsenelle on tärkeää, että osuuskunnan tuotteet ja palvelut ovat hyviä, hinta kohtuullinen ja toimipaikan sijainti sopiva. Omistajaetujärjestelmien tulee olla jäsenen kannalta palkitsevia. Ilman näitä ominaisuuksia yritys ei menesty kilpailutaloudessa. Mutta osuustoiminta tarjoaa enemmän. Yllä olevassa kuvassa psykologinen omistajuus korostaa ihmisen henkilökohtaista omistajuuden, kuulumisen, osallistumisen ja vaikuttamisen tunnetta osuuskunnassa.

Yhteisöllinen psykologinen omistajuus korostaa osuuskunnan jäsenten välistä yhteisöllistä omistajuuden tunnetta, ”me” –henkeä, omaa identiteettiä ja tulevaisuuden uskoa. Se on vastinpari taloudelliselle näkökulmalle, joka korostaa oman alueen menestystä turvaamalla oman elinpiirin investoinnit, työllisyyden ja elinvoiman.

Mikä erottaa osuuskunnan hajaomisteisesta pörssiyrityksestä?

Osuuskuntaa verrataan joskus hajaomisteiseen pörssiyritykseen siksi, että osuuskunnan laajan jäsenkunnan katsotaan edustavan myös hajaomisteista mallia. Vertailulle ei ole perusteita, koska osuuskunnan ominaispiirteissä on paljon sellaista, joka tekee siitä erilaisen. Seuraavassa on kuvattu näitä tekijöitä (lähde: Iiro Jussila 2016. Liikeyrityksen & omistajayhteisön johtaminen).

Osuuskunnassa tuotto-odotus kohdistuu työlle ja kaupankäynnille. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä enemmän ja mitä laadukkaammin jäsen asioi osuuskunnan kanssa, sitä enemmän hän saa tuottoa jäsenyydelleen. Työtekijöiden osuuskunnissa tämä konkretisoituu osuuskunnan tarjoamina työtilaisuuksina, tuottajaosuuskunnassa raaka-aineen ostokanavana. Kuluttajaosuuskunnassa tuottoa saadaan palveluista ja tuotteista. Näin ei asia ole pörssiyrityksessä, jossa tuottoa haetaan pelkästään sijoitetulle pääomalle.

Osuuskunnan omistaja-arvo on kunkin jäsenen osuus osuuskunnan tarjoaman yhteistoiminnan eduista. Nämä edut eivät ole kaupankäynnin kohteena siten kuin pörssiyrityksen osakkeet, jotka muodostavat siellä omistaja-arvon. Kun pörssiyrityksen osakas myy osakkeensa, hän realisoi saamaansa omistaja-arvoa rahaksi. Osuuskunnassa omistaja-arvoa kerrytetään jatkuvasti, päivästä ja viikosta toiseen hyödyntämällä osuuskunnan jäsenetuja. Jotkut jäsenedut ovat hyvin konkreettisia, kuten bonukset tai osuuspääoman korko. Iso jäsenetu, joka ei ole aina näyttäydy konkreettisesti on se, että palvelu tai markkinointikanava on yleensäkin jäsenelle ja jopa ei-jäsenille tarjolla. Vaihtoehtohan olisi, että tällainen palvelu tai markkina pitäisi itse hankkia ja tästä voisi syntyä merkittäviäkin lisäkustannuksia.

Aikaperspektiivi erottaa osuuskunnan omistaja-arvon pörssiyrityksestä. Jäsenedut syntyvät pitkällä aikavälillä, jopa yli sukupolvien. Osuustoiminta ei ole pikavoittojen hakemista, vaikka sellaistakin painotusta on joskus esiintynyt. Pörssiyrityksessähän asia on selvä siten, että omistaja-arvoa voi realisoida aina kun pörssi on auki.

Hyöty osuuskunnasta edellyttää jäseneltä sitä, että hän käyttää osuuskunnan palveluita aktiivisesti ja vieläpä osallistuu palvelujen kehittämiseen. Tähän on mahdollisuus lähtemällä mukaan osuuskunnan jäsenhallintoon tai vaikka jäsenraateihin. Pörssiyrityksestä hyötyminen tapahtuu täysin toisella tavoin, riittää kun sijoittaja osaa ostaa ja myydä osakkeita oikeaan aikaan. Pörssiyhtiön omistaja ei välttämättä ole juuri lainkaan kiinnostunut itse yrityksestä, vaan enemmän osakekaupasta. Osuustoiminnassa on toisin. Liittyminen osuuskuntaan ja siinä pysyminen lähtee kiinnostuksesta toiminnan sisältöön ja siitä saatavaan hyötyyn.

Osuustoiminnassa voitto sen varsinaisessa merkityksessä syntyy jäsenen omassa taloudessa: esimerkiksi kulusäästöinä tai hyvänä raaka-aineen hintana. Osuuskunta itsessään ei tavoittele suurta voittoa, vaan kanavoi syntyvää arvonlisää jatkuvana prosessina jäsenilleen.

Tässä olemme puhuneet osakeyhtiöistä, jotka ovat hajaomisteisia pörssiyhtiöitä. Osakeyhtiöitäkin on monenlaisia. Niissä voi olla pääomistajia, joilla on pitkäjänteinen intressi synnyttää arvonlisäystä. Nämä omistajat eivät välttämättä edes käy kauppaa omilla osakkeillaan. Esimerkkeinä tästä ovat perheyhtiöt tai osuuskuntien enemmistöomisteiset osakeyhtiöt.

Osuustoiminnallisuuden yksi suurin tekijä on omistajuuden yhteisöllisyys, joka sitoo jäsenet toisiinsa. Jäsenet yhdessä osallistuvat päätöksentekoon jäsenhallinnon kautta. Jäsenillä on ja tuleekin olla riittävä yhteinen intressi ylläpitää ja kehittää osuuskuntaansa. Jos tämä yhteinen intressi rapautuu, siitä seuraa osuuskunnalle vaikeuksia.

2. Osuuskuntien johtaminen

Osuuskunnan strateginen johtaminen eroaa hajaomisteisesta pörssiyrityksestä. Pörssiyrityksen kilpailee sijoittajista. Sen on osoitettava toiminnallaan, että se on paras mahdollinen sijoituskohde. Sijoittavat uskovat silloin, että arvonlisää syntyy juuri tästä yrityksestä. Osuuskunta ei kilpaile sijoittamista. Sen kilpailuareenat ovat kuluttajamarkkinoilla, maatalous- ja puuperäisten tuotteiden raaka-ainemarkkinoilla tai työmarkkinoilla. Osuuskunnan johtamisen tulee olla linjassa osuuskunnan hyväksymien arvojen ja periaatteiden kanssa. Muussa tapauksessa ajaudutaan ennen pitkää ristiriitoihin.

KUVA 2.  Osuuskunnan kaksoisluonne.

Osuuskuntaa johtavat hallitus ja toimitusjohtaja. Ne ovat itsenäisiä hallintoelimiä, joilla on omat tehtävänsä. Osuuskunnan johtaminen on arvojohtamista, jossa tulee ottaa huomioon osuuskunnan perustehtävä. Osuuskuntien johtaminen voikin olla vaativaa, koska päätöksenteossa tulee huomioida yhtä aikaa monia näkökohtia. On tärkeää, että osuustoimintayritysten johto kehittää yritystään, tunnistaa sen aidot kilpailuedut ja osaa johtaa yritystä niiden avulla. Osuuskunta perustettiin aikanaan jäsenistön kannalta ensimmäiseksi valinnaksi ja sellaisena sitä tulee kehittää.

Osuustoimintajohtamisessa on useita tasoja, jotka tulee ymmärtää ja hallita. Yritystasolla tapahtuva operatiivisen ja strateginen tason päälle tulee osuustoimintaryhmän taso. Tämän päälle tulee ns. institutionaalisen johtamisen taso, jolla varmistetaan osuuskuntamallin menestysedellytykset kansallisella ja kansainvälisellä tasolla lainsäädännössä, tutkimuksessa, opetuksessa ja kehittämisessä. Tämä varten on olemassa kansalliset ja kansainväliset osuustoimintajärjestöt. Se, mikä operatiivisella ja strategisella tasolla voitetaan, voidaan menettää institutionaalisella tasolla, jos osuustoiminta ei huolehdi yhteiskunnallisista toimintaedellytyksistään.

Toimintaympäristön muutosten havaitseminen ajoissa on osuuskunnan johdolle erityisen tärkeää. On toimittava proaktiivisesti. Tämä johtuu siitä, että osuuskunnan päätöksenteko voi vaatia enemmän aikaa kuin muissa yritysmuodoissa. Osuuskunnan menestymisen mittaaminen ei voi perustua pelkästään tilinpäätöksen osoittamiin lukuihin, vaikka ne luovat pohjan menestykselle. Menestystä voi mitata muillakin, täydentävillä mittareilla, joiden tarkoitus on kuvata jäsenhyötyä.

Osuuskunnan toimitusjohtajan rooli eroaa osakeyhtiöstä siinä, että osuuskunnan luottamushallinnolla on usein vahva rooli linjausten tekemisessä. Toimitusjohtajan onkin varattava riittävästi aikaa vuoropuheluun ei vain hallituksen vaan myös hallintoneuvoston kanssa. Osuuskunnan jäsenet ja edustajisto on pidettävä tarpeellisessa määrin informoituina keskeisistä asioista.

Osuuskunnan ja sen jäsenten etu on tärkein ohjenuora osuuskunnan johtamisessa. Sidos- ja taustaryhmien ei tule sallia haitallisesti vaikuttaa osuuskunnan päätöksentekoon.

3. Osuustoimintayritysten kilpailuedut

Ilman aitoja kilpailuetuja yritys ei voi menestyä markkinoilla. Osuuskuntien johtaminen perustuu niiden omaperäisten kilpailuetujen ymmärtämiseen. Pörssiyrityksissä kilpailuetu ymmärretään siten, että se on kiinnostava sijoituskohde ja menestyy siten osakemarkkinoilla. Osuuskunnassa kilpailuetua mitataan sillä, miten hyvät työehdot työosuuskunnalla on tai miten hyvät kaupanehdot osuuskunta tarjoaa kuluttaja- tai raaka-ainemarkkinoilla.

Jäsenomisteisen yrityksen kilpailuedut syntyvät siitä, millaisia taloudellisia ja psykologisia etuja se tuottaa. Kun kaikki omistajuuden motiivit ovat käytössä, jäsenyys muodostaa voimakkaan, aidon ja molemminpuolisen siteen osuuskunnan ja sen jäsenen välillä. Kanta-asiakaskortti näyttäytyykin jäsenkorttina, osuuspankissa osuus-sana nousee pankki-sanan rinnalle.

Tuottajaosuustoiminnassa osuuskunnan tarjoama palvelu, esimerkiksi maidon haku maatilalta, on suuren kokoluokan kilpailuetu. Jos näin ei olisi, maidon kannattava tuotanto voisi käydä mahdottomaksi. Asia ei ole itsestään selvyys kansainvälisesti. Suomessa tuottajaosuuskunnat palvelevat jäseniään maatilan sijainnista riippumatta. Tuottajaosuuskunnat ovat osoittaneet neuvotteluvoimaa hankkimalla isot markkinaosuudet ja sitä kautta vaikutusvaltaa jäsenten tuotteiden markkinoinnissa. Osuuskunta vähentää jäsentuottajiensa riskejä, koska maataloustuotantoon tehdyille investoinneille ei välttämättä ole vaihtoehtoista käyttöä.

Kuluttajaosuuskunnat luovat etua yhteistoiminnasta syntyvällä tehokkuudella ja toiminnan hyvällä kohdentumisella. Suomen kuluttajaosuuskunnat ovat vahva markkinavoima, minkä avulla ne entisestään voivat lisätä kilpailuetua ja siten tuottaa jäsenetuja.

Henkilöstöomisteisessa osuuskunnassa työntekijät, jotka työskentelevät yrityksessä, omistavat sen itse. Siitä on monia etuja. Yhdessä yrittämisestä, osaamisen yhdistämisestä ja toisten tuesta saa voimaa ja rohkeutta. Siten osuustoimintamalli alentaa kynnystä yrittäjyyteen. Tällaisissa osuuskunnissa yritysmuodon joustavuus on vahvuus: organisaatio on matala ja ketterä, mikä edistää innovatiivisuutta. Osuuskuntaan on helppo liittyä jäseneksi ja erota; myös mahdollisuus erottaa, jos jäsen ei täytä hänen velvollisuuksiaan.

Markkinavoiman kokoaminen

Osuustoiminta kokoaa yhteen markkina- ja neuvotteluvoimaa. Maanviljelijöiden tuottajaosuustoiminta monipuolisine yritysrakenteineen on mahdollisuus saavuttaa suurtuotannon edut laadussa ja määrässä. Osuuskunta on maatilan tuotantoprosessin jatke. Joskus sitä on kutsuttu maatilan ”myynti- ja markkinointiosastoksi”.  Itse omistetun osuuskunnan hyödyt palautuvat tuottajalle. Osuustoiminta tuo raaka-aineentuottajille neuvotteluvoimaa ja -taitoa markkinoille sekä tiedot markkinoista.

Osuuskunnat toimivat kilpailun mittatikkuna ja korjaavat markkinoita. Tämä merkitsee, että kilpailijat joutuvat maksamaan parempaa hintaa ja kiinnittämään huomiota kauppatapoihinsa.

Osuustoiminnalla on merkitys tarkoitukseensa sidottujen investointien suojaamisessa. Esimerkkinä tällaisesta investoinnista on maatilan navetta. Sitä voidaan käyttää vain kotieläintuotantoon, muussa käytössä se olisi lähes arvoton tai jopa kustannusrasite. Investoivalle maitotilalle on olennaista tietää, että on olemassa myös ajassa kiinni oleva kehittyvä meijeriteollisuus tehokkaine markkinointikoneistoineen ja että osuuskunta on kumppani pitkälle tulevaisuuteen. Osuustoiminta auttaa epävarmuuden hallinnassa, koska se ottaa vastaan jäsentensä tarjoaman raaka-aineen. Pitkäaikainen asiakassuhde säästää viljelijän kustannuksia, koska kilpailutuksen kustannukset ja luottotappiot jäävät pois. Osuuskunta tarjoaa palveluita viljelijälle, vaikka ne eivät olisi taloudellisin perustein aina kannattavia. On suuri merkitys, että osuuskunta tarjoaa viljelijälle yhteisön ja mahdollisuuden kanssakäymiseen.

Maaseudulla on otettu osuuskuntamalli laajasti käyttöön myös energiantuotannossa, tuotteiden ja palveluiden markkinoinnissa ja tuotantopanosten hankinnassa. Yhteistä infrastruktuuria rakennetaan mm. vesihuolto-osuuskunnilla ja laajakaistaosuuskunnilla.

Yrittäjien välisessä yhteistoiminnassa osuuskuntamallilla on suuria mahdollisuuksia. Pienyrittäjä saa mittakaavaetuja olemalla tiiviissä yhteistoiminnassa toisten yrittäjien kanssa. Tästä on oiva esimerkki Suomen Energiaosuuskunta Seo, joka muodostaa bensiinikauppiaiden valtakunnallisen ketjun.

Mistä osuuskunnan lisäarvo muodostuu

Osuuskunnan lisäarvo koostuu kolmesta asiasta

  • missä määrin osuuskunta tuottaa ylijäämää
  • pidättää sitä osuuskuntaan ja
  • edelleen käyttää sitä investointeihin tulorahoituksen muodossa

Kun markkinat kehittyvät, osuustoiminnallisen yrityksen suhteellinen kilpailuetu alenee, koska yritysten toimintatavat lähestyvät toisiaan. Erityisesti tällöin on riskinä, että osuustoimintaan sitoutumattomat ryhtyvät spekuloimaan ja optimoimaan etuaan lyhyellä aikavälillä. Sinänsä iso kysymys kuitenkin on, kuka tulevaisuudessa omistaa suomalaiset yritykset ja missä niiden liiketoimintaa harjoitetaan. Osuustoimintayritykset ovat leimallisesti osa suomalaista omistajuutta.  Osuustoiminta- ja keskinäisillä yrityksillä on merkittävä sijansa myös nykypäivän arvokeskustelussa.

Osuustoiminnallisten yritysten omistajilta edellytetään yritykseen sitoutuneen kollektiivisen omaisuuden arvon oivaltamista. Tämä kollektiivinen omaisuus ei tarkoita yksinomaan taseessa näkyvää varallisuutta, vaan myös yrityksessä historiallisesti rakentunutta aineetonta ja inhimillistä pääomaa – jota se voi toiminnassaan hyödyntää nyt ja tulevaisuudessa.