Osuuskunnan hallintohenkilön käsikirja

Osuuskunnan taloudenhallinta

Hyvä taloudenpito on samanlaista niin yrityksessä kuin kotitaloudessa. Kuluttaa ei saa enemmän kuin ansaitsee. Velkaa ei saa olla liikaa. Laskut on maksettava ajallaan. Hankinnat on tehtävä harkitusti ja taloudellisesti. Ylijäämääkin tulisi jäädä, jotta osuuskunta voi kehittää toimintaansa.

Osuuskunta on yritys. Sen taloudellisen tuloksen on oltava voitollinen pidemmällä aikavälillä. Tämä varmistaa osuuskunnan, sen jäsenten sekä sidosryhmien kuten lainanantajien tyytyväisyyden. Osuuskunnan rahoitusaseman on oltava niin vahva, että se pystyy ottamaan vastaan heikompiakin aikoja ja selviämään niistä. Selvää on, että kassassa on aina oltava rahaa juoksevien kulujen hoitamiseksi.

Osuuskunnassa päätavoite ei ole maksimoida voittoa kuten osakeyhtiössä, vaan tuottaa etuja jäsenille ja jäsenyhteisölle. Se ei tarkoita sitä, että osuuskunta voisi hyväksyä muita yrityksiä heikompaa tehokkuutta. Ero osuuskunnan ja osakeyhtiön välillä syntyy lähinnä siitä, miten voittoa, tai ylijäämää kuten sitä osuuskunnassa kutsutaan, jaetaan.

1. Yrityksen talouden kokonaisuus

Yrityksen taloudellinen tulos on sen toiminnan seurausta. Se on tulos siitä, mitä esimerkiksi tilivuonna on saatu aikaan. Tuloksen taustalla ovat yrityksen strategia ja visio, päämäärät, markkinat ja asiakkuudet. Näistä ovat olleet päättämässä yrityksen hallinto, johto ja osin henkilöstö.  Taloudellinen tulos syntyy siitä, miten nämä ihmiset ovat työssään onnistuneet. Yritystä ei kuitenkaan tule johtaa historiallisten talousraporttien avulla, vaikka niistä voidaankin oppia.

Alla on kuvattu, miten tuotanto ja rahavirrat kytkeytyvät yrityksessä toisiinsa.


KUVA 1.
Yrityksen talouden kiertokulkumalli.

Yrityksen taloudessa toimii kaksi todellisuutta: reaaliprosessi ja rahaprosessi. Niistä muodostuu talouden kiertokulku. Reaaliprosessi on tekemisen maailmaa. Siellä yritys hankkii resursseja ja niiden avulla saa aikaan tuotantoa, jotka sitten myydään tuotteina tai palveluina asiakkaille. Tuotantoprosessissa syntyy lisäarvo, joka ratkaisee yrityksen kannattavuuden. Tässä prosessissa ei liiku rahaa. Rahaprosessi puolestaan on seurausta tekemisen maailmasta. Kun palvelut tai tuotteet aikanaan myydään, saadaan myyntituloja, jotka näkyvät kassassa. Resursseista on maksettava hinta. Tästä syntyy yritykselle rahamenoja, jotka näkyvät kassassa. Joskus yrityksen kassa ei riitä menojen maksamiseen ja tarvitaan ulkopuolista rahoitusta, esimerkiksi omistajien pääomaa tai velkaa. Velasta syntyvät velanhoitokulut kuten korot ja lyhennykset on maksettava ajallaan. Lisäksi omistaja odottaa panostukselleen tuottoa.

2. Menestyvän yrityksen tuntomerkit

Mielikuva menestyvästä yrityksestä tulee nykyään usein uutisoinnin kautta. Jokin yritys on tehnyt vahvan tuloksen, kasvanut yrityskaupoilla tai saanut markkinaosuutta. Pörssiyrityksistä puhuttaessa osakekurssin kehittyminen on noussut keskeiseksi menestyksen mittariksi.

Menestystä voidaan arvioida yritystalouden mittareilla, jotka on standardoitu ja yleisesti hyväksytty. Näitä mittareita ovat esimerkiksi pääoman tuottoprosentit, liiketulosprosentti, omavaraisuusaste tai liikevaihdon kasvu. Luvut voidaan varsin luotettavasti laskea yrityksen tilinpäätöksestä. Mittareiden avulla yrityksiä voidaan verrata toisiinsa ja arvioida, onko yksittäisen yrityksen taloudellinen menestys heikkoa, keskitasoista tai hyvää muihin verrattuna. Vertailussa on oltava terveen kriittinen. Eri toimialoilla ja erikokoisissa yrityksissä toiminnan luonne ja markkinatilanne voivat vaikuttaa esimerkiksi kannattavuuden tasoon. Raskaassa teollisuudessa, joita muun muassa metsäteollisuus ja elintarviketeollisuus edustavat, liiketulosprosentit jäävät yleensä alhaisiksi. Asiantuntijaorganisaatioissa, esimerkiksi terveydenhuoltoala tai IT-sektori, liiketulosprosentit voivat olla huomattavan korkeita.

Menestystä on arvioitava myös suhteessa yrityksen ja sen omistajien asettamiin tavoitteisiin. Nämä tavoitteet voivat eri yrityksissä poiketa suurestikin. Menestys ei ole vain taloudellisia saavutuksia. Yrityksen maine, yhteiskuntavastuun taso ja pitkäjänteinen vakaus ovat nykyään merkittäviä menestyksen osatekijöitä. Osuuskunnissa ja perheyrityksissä menestyksen aikajännettä saatetaan arvioida jopa sukupolvien yli. Pääomasijoittajien omistamissa yrityksissä halutaan usein maksimoida kasvu ja kannattavuus muutaman vuoden aikajänteellä, jotta yritys olisi myyntikunnossa eteenpäin.

Sidosryhmät arvioivat yrityksiä entistä enemmän arvioimalla niiden johtoa ja johtamisjärjestelmiä. Toimitusjohtajan kyvykkyys ja saavutukset vaikuttavat yrityksen arvoon muun muassa yhteistyökumppanina. Hallituksen kokoonpano ja osaamistaso viestivät sidosryhmille siitä, miten kyvykäs yritys on päättämään tulevaisuuden strategiasta. Yrityksen arvostuksia mitataan julkisuudessakin arvioimalla niiden henkilöstöpolitiikkaa, sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista tai viestinnän avoimuutta. Yrityksen omistajien sitoutumista yrityksen rahoittamiseen ja kehittämiseen pidetään yleisesti tulevaisuuden menestyksen edellytyksenä.

3. Toiminnan taloudelliset tavoitteet ja niiden mittaaminen

Mitä ovat osuuskunnan taloudelliset tavoitteet? Osakeyhtiömaailmassa tavoitellaan maksimaalista voittoa, jotta voidaan maksaa hyvää osinkoa omistajille ja nostaa yrityksen arvoa. Tavoitteet ovat pääomalähtöisiä. Osuuskunnan tavoite ei ole voiton maksimointi, vaikka edellä totesimme, että toiminnan tulee olla tehokasta ja kannattavaa. Osuuskunnassa taloudellista etua jaetaan jäsenelle jo tilikauden aikana: palveluosuuskunnassa edullisia palveluita ja tuotteita sekä bonuksia, tuottajaosuuskunnassa hyvää tilityshintaa ja työosuuskunnassa työmahdollisuuksia. Tästä syystä osuuskunnan talouden menestystä ei voi päätellä vain voiton määrästä. Yleiset taloudenpidon mittarit toimivat osuuskunnissa kuten muissa yrityksissä. Esimerkiksi liiketulos, nettotulos ja omavaraisuusaste voidaan laskea. On hyödyllistä, että osuuskuntia verrataan muihin yrityksiin yhdenmukaisin mittarein.

Esimerkki erilaisista yrityksistä:

Tulostavoitteet
Pörssiyritys Liikevoitto-% vähintään 5

Oman pääoman tuotto-% vähintään 8

 Osuuskauppa Ostoskorin hintaero pääkilpailijaan

Operatiivinen tulos 4 % liikevaihdosta

Osuusmeijeri Maidon tilityskyky

 

Osuuskunnan taloudellista onnistumista voidaan arvioida yritysanalyyseihin yleisesti soveltuvin mittarein. On kuitenkin selvää, että onnistumista pitää arvioida myös suhteessa osuuskunnan itsensä asettamiin tavoitteisiin. Kuten edellä taulukosta näemme, osuustoimintayritysten tulostavoitteet poikkeavat pörssiyrityksen tavoitteista. Osuuskauppa tavoittelee kilpailijoita edullisempia hintoja. Niiden lisäksi se jakaa asiakasomistajille ostohyvityksiä, bonuksia. Meijeri tavoittelee parasta mahdollista tilityshintaa jäsentuottajille. Esimerkiksi pääoman tuotto-% on harvoin paras mittari osuuskunnan taloudellisen tuloksen arviointiin. Paras tapa on valita yleisten mittareiden lisäksi joitain osuuskuntakohtaisia mittareita. Seuraavassa kappaleessa tutkimme tarkemmin yrityksen talouden arviointia ja osuuskunnan erityiskysymyksiä.

4. Tilinpäätös taloudellisen tarkastelun tietolähteenä

Yrityksen tilinpäätös laaditaan tietyltä tilikaudelta, joka usein on kalenterivuosi. Tilikauden päättyessä voidaan laskea tuotot ja kulut, joista saadaan tilikauden tuloslaskelma. Tase on poikkileikkaus tilikauden viimeiseltä päivältä, esimerkiksi 31.12.xxxx. Tase kertoo yrityksen omaisuuden kirjanpitoarvon sekä yrityksen toimintaan sitoutuneen pääoman määrän.

Tilinpäätös on laadittava noudattaen kirjanpitolakia ja hyvää kirjanpitotapaa. Tilinpäätöksen on annettava ”oikeat ja riittävät tiedot”. Ketkä tietoa tarvitsevat? Näitä ovat:

  • Yrityksen johto ja luottamushallinto
  • yrityksen omistajat, osuuskunnassa jäsenet ja asiakkaat
  • lainanantajat ja muut rahoittajat
  • verottaja
  • sidosryhmät
  • media ja suuri yleisö

Tilinpäätöksen tehtävä on riittävällä luotettavuudella kertoa yrityksen taloudellinen asema tilinpäätöshetkellä. Yhden vuoden tuloslaskelma tai yhden yksittäisen päivän tase eivät välttämättä kerro kokonaiskuvaa. On hyödyllistä vertailla vertailla vähintään kahta tai mielellään useampaa vuotta peräkkäin.

Suomalaiset ei-pörssilistatut yritykset noudattavat niin sanottua FAS (Finnish Accounting Standard) –tilinpäätöskäytäntöä. EU-jäsenmaiden listayhtiöiden on vuodesta 2005 lähtien pitänyt antaa konsernitilinpäätöksensä IFRS-sääntöjen mukaisesti. IFRS tulee sanoista International Financial Reporting Standards. Näin toimivat esimerkiksi suomalaiset pörssinoteeratut osuuskuntaomisteiset yhtiöt.

IFRS ja FAS poikkeavat toisistaan. Tässä käsikirjassa tarkastelemme FAS-käytännön mukaista tilinpäätöstä.

 

 

5. Mitä tilinpäätös kertoo?

Asianmukaisesti tehty ja tilintarkastettu tilinpäätös antaa hyvä pohjan yrityksen talouden tarkastelulle. Tätä tarkastelukulmaa kutsutaan ulkoiseksi laskennaksi. Se riittää useimmiten luottamushallinnon tarpeisiin. Toimivan johdon on lisäksi tunnettava syvällisesti yrityksen sisäinen laskenta, joka on huomattavasti hienosyisempää kuin ulkoinen laskenta.

Tilinpäätöksen analysoinnissa tarkastelijan tulee arvioida jatkuvaa ja säännöllistä liiketoimintaa. Kertaluonteisten tulojen ja menojen ei pidä antaa hämärtää arviointia. Esimerkiksi tuloslaskelman rivillä ”Liiketoiminnan muut tuotot” voi olla aiemmista vuosista poikkeavia tuloja. Näiden tuottojen tausta on selvitettävä. Kyse voi olla esimerkiksi kertaluonteisista myyntivoitoista, jotka eivät toistu seuraavina vuosina. Jos tällaisia poikkeamia ei oteta huomioon, yrityksen tuloksesta saa liian myönteisen kuvan.

Tilinpäätösanalyysi tehdään yleensä neljän pääkomponentin kautta, jotka ovat:

  • Kannattavuus
  • Tulorahoitus
  • Rahoitusasema
  • Maksuvalmius

Näitä tekijöitä tarkastellaan tarkemmin seuraavassa kohdassa.

Kysymys 1: Miten kannattavuuden tasoa arvioidaan

Kannattavuutta arvioidaan osuuskunnan tuloslaskelmasta. Lähtökohtana on myynti, joka synnyttää tuottoja tuloslaskelmaan. Myynnin taustalla ovat myyntimäärät ja myyntihinta. Toinen puoli kannattavuutta on tuotantopanosten (resurssien) käyttö, joka synnyttää kustannuksia. Myös tässä vaikuttavia tekijöitä ovat käytetty panosten määrä ja niiden hinta. Tuottojen ja kustannusten erotuksena syntyy voittoa tai tappiota.

Seuraavassa on pelkistetty yrityksen tuloslaskelma:

TULOSLASKELMA

Liikevaihto

  • Liiketoiminnan kulut

Käyttökate

  • Poistot

Liiketulos

  • Nettorahoituskulut

Tulos ennen veroja

  • Verot

Nettotulos

Käyttökate kertoo, miten paljon yrityksellä on jäänyt rahaa liiketoiminnan juoksevien kulujen jälkeen. Käyttökatteeseen saakka menot ovat rahamääräisiä. Vanha muistisääntö on, että ”käyttökate kilahtaa”.

Kun käyttökatteesta vähennetään poistot, saadaan liiketulos. Se on yrityksen kannattavuuden tärkein tunnusluku. Siitä käytetään myös nimitystä liikevoitto. Se kuvaa, miten paljon liiketoiminnalla on ansaittu. Kannattavuutta kuvataan usein suhdeluvuilla, joissa tulos on viivan yläpuolella ja liikevaihto viivan alapuolella. Esimerkiksi liikevoitto-% lasketaan seuraavasti:

Liikevoitto x 100 % /Liikevaihto = liikevoitto-%

Poiston käsite

Tuloslaskelman poistojen ymmärtäminen tuottaa joskus vaikeuksia, koska poistot eivät ole kassassa näkyvää rahaa. Ne ovat laskennallisia kuluja, jotka syntyvät investointimenojen jaksottamisesta useammalle kuin yhdelle tilikaudelle.

Poiston tarkoitus on kuvata omaisuuden, esimerkiksi rakennusten tai koneiden kulumista ja siitä aiheutuvaa kustannusvaadetta. Otamme esimerkkinä koneen, jonka hankintameno on 10 000 euroa ja arvioitu tekninen käyttöikä 5 vuotta. Poisto voidaan tehdä kahdella tavalla, joko tasapoistona tai prosentuaalisena poistona jäljellä olevasta hankintamenosta.

 

TASAPOISTO PROSENTUAALINEN POISTO, 25%
Vuosi Jäljellä oleva hankintameno Vuosittaisen

Poiston suuruus

Jäljellä oleva hankintameno, poisto 25 % Vuosittaisen

Poiston suuruus

1 10000 2000 10000 2500
2 8000 2000 7500 1875
3 6000 2000 5625 1406
4 4000 2000 4218 1055
5 2000 2000 3164 3164

 

Osuuskunnan hallitus päättää, mitä poistomenettelyä yritys käyttää. Osuuskunnan on laadittavat poistosuunnitelma, jota sen tulee noudattaa. Poikkeamat suunnitelmasta ovat mahdollisia vain poikkeustapauksissa. Poisto ei yrityksessä ole verotuksen suunnitteluväline vaan tapa jaksottaa käyttöomaisuuden hankinnasta aiheutuvaa kulua sille ajalle, kun investointi tuo tuloa eli investoinnin pitoajalle.***

Nettotulos (voitto tai tappio) kertoo, miten paljon tulosta on jäljellä nettorahoituskulujen eli rahoitustuottojen ja kulujen erotuksen sekä verojen jälkeen. Nettotuloksesta on jo vähennetty lainanantajien ja verottajan vaateet. Nettotulosta kutsutaankin omistajan riviksi, koska se kuuluu yrityksen omistajille. Omistaja päättää, miten nettotulos käytetään: kuinka paljon siitä pidätetään yrityksen tarpeisiin ja paljonko jaetaan omistajille.

Kannattavuuden arviointi pitää tehdä toimialakohtaisesti. Esimerkiksi liha-alan yrityksissä 4-5 %:n liikevoittoa pidetään tavoiteltavana minimitasona. Palvelualalla tämä saattaa olla täysin riittämätön taso. Vastaavasti voidaan laskea tunnusluvut käyttökate-%:lle ja nettotulos-%:lle.

Jos liiketulos-% heikkenee, se kertoo epäedullisesta tuottojen ja kulujen suhteesta. Jos nettotulos heikkenee, syynä voi edellisen lisäksi olla velkaantuminen. Seuraava kuva havainnollistaa eri tuloserien tulkintaa. Liiketulos riippuu itse liiketoiminnan onnistumisesta ja on täysin riippumaton yrityksen rahoitusrakenteesta. Toisin sanoen yrityksen velkaisuus ei vaikuta liiketuloksen tasoon. Toisin on nettotuloksessa. Siihen vaikuttaa liikevoiton lisäksi yrityksen rahoitusrakenne. Jos yritys on velkainen, ovat vieraan pääoman kulut korkeat ja nettotulos heikkenee. Vastaavasti vähävelkaisella yrityksellä nettotulos on parempi.


KUVA 3.
Tuloslaskelman rakenna ja tuloksen muodostuminen. Lähde: Ilari Salmi, Present K&S Oy.

Kannattavuus on yrityksen kassavirran perusta, mutta mikään tulosriveistä ei kerro kassassa olevan rahan määrää. Seuraavassa kohdassa tarkastelemme tulorahoituksen merkitystä.

Kysymys 2: Tulorahoitus – antaako liiketoiminta rahaa?

Tulorahoitus on liiketoiminnan perusasia. Ilman sitä yritys ei voi huolehtia pääomavelvoitteistaan, kuten verottajan, lainanantajien ja omistajien vaateista. Liiketoiminnan jatkuminen vaatii tulorahoitusta.  Puutteellinen tulorahoitus aiheuttaa epäluottamusta ja epäilyjä toiminnan jatkumisesta. Tulorahoitus kertoo myös yrityksen luotto- ja sijoituskelpoisuudesta.

Tulorahoitus käy ilmi kassavirtalaskelmasta kohdasta ”liiketoiminnan kassavirta”. Kassavirtalaskelma on tyypillisesti tilinpäätöksen liitemateriaalina. Sen puuttuessa voidaan tulorahoituksen mittarina käyttää tuloslaskelmasta saatavaa rahoitustulosta, joka lasketaan seuraavasti:

Rahoitustulos = Nettotulos + poistot

Tulorahoitus on tärkeä sen vuoksi, että yritys voisi jatkuvasti suoriutua perustehtävistään. Hyvin toimiva yritys hoitaa vähintään seuraavat kolme perustehtävää tulorahoituksella:

  1. korollisten lainojen lyhennykset
  2. tarvittavien korvausinvestointien suorittaminen
  3. kohtuullinen voitonjako

Osuuskunta voi tarvita korollista lainaa pitkäaikaisten investointien rahoittamiseen. Näiden investointien tarkoitus on varmistaa tulevaisuuden tulovirrat. Tuloslaskelmassa näkyvät lainan korot ja ne vähennetään rahoituskuluina. Lyhennykset sen sijaan pitää hoitaa tulorahoituksella (=rahoitustulos).

Mikäli osuuskunnalla on kuluvaa käyttöomaisuutta, kuten koneita, kalustoa ja rakennuksia, niiden tuottokykyä tulee ylläpitää uusimisella ja korjaamisella. Näitä kutsutaan korvausinvestoinneiksi. Ehdoton minimivaatimus on, että koneiden ja kaluston uusimistarve hoidetaan. Rakennusten korvausinvestointeja hoidetaan usein vuosikorjauksina ja nämä menot on silloin vähennetty tuloslaskelmassa ennen rahoitustulosta. Osuuskunnan on itse arvioitava, pitääkö tulorahoituksella hoitaa myös rakennuskannan uusiminen vai pelkästään koneiden ja kaluston uusiminen.

Voitonjako on osuuskunnan ylijäämän jakamista jäsenomistajille sääntöjen mukaisesti. Tätä kutsutaan ylijäämän palautukseksi. Edellä mainitut kolme perustehtävää on jokaisen osuuskunnan hoidettava, jotta sen liiketoiminta pysyy terveellä pohjalla. Tämän lisäksi tulevaisuuteen katsova osuuskunta hoitaa neljännen tehtävän, joka on

  1. rahoitusreservi osuuskunnan kehittämiseen

Rahoitusreservi syntyy siitä, että edellä kuvattujen kolmen perustehtävän jälkeen rahoitustulosta on vielä käyttämättä. Reservi on siten se osa rahoitustulosta, joka voi toimia tulevien kehittämisinvestointien omarahoituksena. Jos osuuskunta ei lainkaan kykene tuottamaan rahoitusreserviä, se joutuu rahoittamaan mahdolliset kehittämisinvestoinnit syömällä omaa pääomaa, mistä seuraa osuuskunnan rahoituksellisen aseman heikkeneminen.

Kysymys 3: Onko rahoitusasema terve

Rahoitusasemalla tarkoitetaan sitä, kuinka paljon taseen muodostamasta koko pääomasta on oman pääoman varassa. Tämä voidaan laskea osuuskunnan taseesta. Jos omaa pääomaa on enemmän kuin vierasta, on rahoitusasema vahva. Tällaista yritystä kutsutaan vakavaraiseksi. Jos omaa pääomaa on selvästi vähemmän kuin vierasta, on rahoitusasema tyydyttävä tai heikko. Tällaista yritystä kutsutaan velkaantuneeksi.

Rahoitusaseman yleisin mittari on omavaraisuusaste. Sen laskukaava on:

Omavaraisuusaste (%) = oma pääoma x 100 % / Taseen loppusumma

Omavaraisuusasteen tulkinta on yleisesti seuraava:

Yli 40 %        à Hyvä
30-40 %        à Tyydyttävä
Alle 30 %      à Heikko

Taseen pääomapuolella on vain kahdenlaisia eriä: joko omaa pääomaa tai velkaa. Seuraavassa kuvassa on graafisesti esitetty erään todellisen yrityksen taseen rakenne. Siinä näkyy havainnollisesti oman pääoman suhde taseen loppusummaan. Taseen varat-puolella näkyvät yrityksen omaisuuserät.

KUVA 4. Graafinen esitys erään yrityksen taseesta ja rahoitusasemasta. Omavaraisuusaste on 39,7 %.

Miksi hyvä rahoitusasema on tärkeä? Taloushistoria osoittaa, että monet yritysten konkurssit ja muut vaikeudet ovat johtuneet heikosta rahoitusasemasta. Toisin sanoen velkaa on ollut liikaa. Rahoitusaseman seuraaminen antaa tarvittaessa signaalin siitä, että velkaa on liikaa tai sen määrä uhkaa kasvaa liian suureksi.

Hyvä rahoitusasema auttaa moneen asiaan.

  1. Se turvaa yrityksen liiketoiminnan kaikissa oloissa. Se on kuin yrityksen vakuutus. Vaikka markkinat heittelehtivät ja kannattavuus tipahtaa, hyvä vakavaraisuus puskuroi näitä. Se antaa aikaa tehdä kannattavuutta korjaavia toimenpiteitä.
  2. Se varmistaa yrityksen rahoituskelpoisuuden rahoittajien silmissä. Liian velkaista yritystä eivät lainanantajat halua rahoittaa tai rahan hinta vähintäänkin nousee.
  3. Se mahdollistaa yrityksen kyvyn panostaa kehittämiseen: investointeihin, tuotekehitykseen ja henkilöstöön. Jos yritys on velkainen, sen rahat kuluvat korkoihin ja lyhennyksiin eikä kehittämispanostukseen jää riittävästi rahaa. Vakavaraisella yrityksellä on toisin: rahaa jää myös kehittämiseen
  4. Se mahdollistaa hyväksyttävän tasoisen voitonjaon, jota osuuskunnassa kutsutaan ylijäämän jaoksi

Esimerkki: vakavaraisuuden merkitys investoinnissa

Osuuskunnan omistajastrategiassa on päätetty, että osuuskunnan omavaraisuusasteen tulee olla aina vähintään 40 %. Osuuskunta suunnittelee investointia. Miten investointi rahoitetaan siten että omavaraisuusaste säilyy asetetuissa rajoissa?

 

Nykytilanne:

Taseen loppusumma   10000

Velkaa                                                5500

Omaa pääomaa                                 4500

Omavaraisuusaste       4500/10000 * 100 % = 45 %

Investoinnin suuruus    3000

Jos osuuskunta pyrkisi rahoittamaan koko investoinnin velalla, sen omavaraisuusaste laskisi 35 %:iin. Tätä eivät omistajat hyväksyisi. Myös lainanantajat edellyttävät investoinnin omarahoitusta, jolloin tämä vaihtoehto on poissuljettu.

  • Osuuskunnan taseessa on pelivaraa velanottoon, koska omavaraisuusaste 45 % on yli asetetun minimitavoitteen. Teemme laskelman, paljonko velkaa voidaan ottaa, jotta omavaraisuusaste säilyisi asetetuissa rajoissa eli 40 %:ssa.

1.1.          Taseen loppusumma investoinnin jälkeen:  10000+3000 = 13000
1.2.          40 % taseen loppusummasta (oman pääoman minimitasovaade):  0,4 * 13000   = 5200
1.3.          Velkaa investoinnin jälkeen voi olla enintään: -5200   =7800
1.4.          Velan kasvu investoinnin johdosta: 7800-5500     =2300

Huomaamme, että uusi velka 2300 ei riitä koko investoinnin rahoittamiseen.

1.5 Muuta omarahoitusta tarvitaan: 3000-2300     =700

Muu omarahoitus otetaan esimerkiksi yrityksen kassavaroista. Joskus tämä ei ole mahdollista, vaan yrityksen omistajat joutuvat panostamaan yritykseen lisää pääomaa investoinnin rahoittamiseksi.

Hyvä omavaraisuus mahdollistaa lisävelanoton ilman että yrityksen talous vaarantuu. Esimerkissämme velkaa voidaan ottaa 2300 ja loput 700 rahoitetaan yrityksen tai omistajien omalla rahalla. Yrityksen oma tulorahoitus edellyttää, että taseessa on riittävästi rahaa tai nopeasti rahaksi muutettavaa omaisuutta. Jos näin ei ole, osuuskunnan omistajien tulee hoitaa omarahoitusvelvoite.

Investoinnin omarahoitusprosentiksi tulee 700/3000 = 24 %. Mikäli velanantaja hyväksyy investoinnin rahoitussuunnitelman tältä pohjalta, investointi voidaan tehdä.

Hyvän vakavaraisuuden perusta on pitkäjänteinen voitollinen liiketoiminta. Tämä koskee osuuskuntaa yhtä hyvin kuin muita yrityksiä. Voitollisuus kasvattaa omavaraisuusastetta ja antaa pelivaraa. Osuuskuntien historiassa on esimerkkejä, että voitollisuutta ei ole aina arvostettu. mikä on johtanut yrityksen vaikeuksiin.

6. Esimerkkejä erityyppisten yritysten tuloslaskemasta ja taseesta

Seuraavassa näemme esimerkit palvelualan, kaupan alan ja teollisuusalan osuustoimintayrityksestä. Huomaa, miten erilaiset taseen ja tuloslaskeman rakenteet ovat eri aloilla.


KUVA 5. Graafinen esitys erään palveluosuuskunnan taseesta ja tuloslaskelmasta.

Palvelualan yritykselle on tyypillistä, että

  • taseessa on paljon myyntisaamisia
  • tase on yleensä kevyempi kuin teollisella yrityksellä
  • paljon korottomia lyhytaikaisia velkoja
  • tuloslaskelman tulot: pääosin palvelu- tai myyntituottoja
  • tuloslaskelman kulut: henkilöstökulut suurin; aine- ja muiden kulujen määrä riippuu toimialasta


KUVA 6. Graafinen esitys erään kaupan alan osuuskunnan taseesta ja tuloslaskelmasta.

Kaupan alan yritykselle on tyypillistä, että

  • vähän myyntisaamisia, iso osa on käteismyyntiä
  • isot varastot, joiden määrä riippuu kiertonopeudesta
  • tase yleensä pieni suhteessa liikevaihtoon, oma toimitila kasvattaa tasetta
  • paljon osto- ja muita korottomia velkoja
  • tuloslaskelmassa ainekulut yleensä suurin erä
  • henkilöstökulujen määrä pieni suhteessa liikevaihtoon

KUVA 7. Graafinen esitys erään teollisuusalan osuuskunnan taseesta ja tuloslaskelmasta.

Teollisen alan yritykselle on tyypillistä, että

  • taseessa on paljon varastoja ja käyttöomaisuutta kuten koneita ja rakennuksia
  • tase yleensä raskaampi suhteessa muihin toimialoihin
  • yleensä enemmän korollista velkaa johtuen investoinneista
  • oman pääoman määrä riippuu kannattavuudesta, investointitahdista ja ylijäämän jaosta
  • tuloslaskelman tulot: pääosin myyntituottoja tuotteista
  • tuloslaskelman kulut: aine- ja ostopalvelukulut suhteessa suuria
  • tuloslaskelman kulut: henkilöstökulujen määrä riippuu alasta

Kysymys 4: Riittävätkö rahat aina

Yrityksellä tulee olla joka päivä kassassa rahaa pakollisten juoksevien menojen hoitamiseen. Näitä ovat muun muassa ostolaskut, verot, lainanhoitokulut, vuokrat ja palkat. Jos näiden maksaminen häiriintyy, ajautuu yritys nopeasti hankalaan maksuvaikeuksien kierteeseen. Näiden lisäksi yrityksellä tulisi olla kassassa varoja henkilöstön kehittämiseen, korjausinvestointien tekemiseen ja tuotekehitykseen.

Yrityksen taseesta maksuvalmiutta voidaan arvioida tunnusluvulla Quick Ratio (QR). Se mittaa hetkellistä maksuvalmiutta, esimerkiksi tilikauden viimeisenä päivänä.

QR = Rahoitusomaisuus / Lyhytaikainen vieras pääoma – ennakkomaksut

Rahoitusomaisuutta ovat raha ja lyhytaikaiset saamiset, esimerkiksi myynnit jotka on laskutettu mutta asiakas ei ole vielä niitä maksanut. Voimme sanoa, että rahoitus omaisuus on ”rahaa tai melkein rahaa”.

Lyhytaikaista vierasta pääomaa on kaikki velka, jonka takaisinmaksuaika on alle 1 v. Suurin osa tästä on usein ostovelkaa eli yritys on jotain ostanut mutta ei ole sitä vielä maksanut.

Jos QR on vähintään 1, on maksuvalmius hyvä
Jos QR on alle 0,5, on maksuvalmius huono

Quick Ratioon tunnuslukuna liittyy epävarmuustekijöitä. Se on vain yhden hetken tilannekuvaus, joka voi nopeasti muuttua. Suuret yhtiöt hoitavat maksuvalmiuttaan myös taseen ulkopuolella toisin kuin pienemmät yritykset. Silloin tämä tunnusluku ei kerro koko totuutta yhtiön maksuvalmiudesta.

KUVA 8. Graafinen esitys erään yrityksen maksuvalmiudesta, Quick Ratio on 1,16 %.

 

 

7. Yhteenveto – yrityksen talouden profiili

Olemme käyneet läpi yrityksen taloutta neljästä eri näkökulmasta:

  1. Mistä kannattavuus syntyy?
  2. Antaako liiketoiminta rahaa?
  3. Onko rahoitusasema terve?
  4. Riittävätkö rahat aina?

Talouden kokonaisuuden haltuun ottamiseksi kokoamme nämä näkökulmat yhteen.

Keskeiset tunnusluvut  

Hyvä

 

Tyydyttävä

 

Välttävä

 

Huono (kriisi)

Kannattavuus Liikevoitto-% Yrityksen asettama tavoite saavutettu 100 %:sti. Saavutettu 60%:sti Saavutettu 40 %:sti Alle 40 % tavoitteesta saavutettu
Kassavirta Rahoitusreservi Selvästi positiivinen Lähestyy 0-tasoa Negatiivinen Selvästi negatiivinen
Rahoitusasema Omavaraisuus-aste, % >40 30-40 20-30 <20
Maksuvalmius Quick Ratio, QR >0,8 0,6-0,8 0,4-0,6 <0,4

Tämän yhteenvedon avulla luottamushenkilö tai kuka tahansa muu yritystä arvioiva saa hyvän yleiskäsityksen, missä kunnossa yritys taloudellisesti on. Arvio toimii pohjana tulevaisuuden suunnitelmien laadinnalle.

Kysymys 5: Kasvaako yritys

Viides näkökulma, joka täydentää talouden neljää peruskomponenttia, on kasvu. Kasvulla on kytkentä yrityksen taloudelliseen asemaan.  Kasvu voi olla tehokas kannattavuuden lähde, mutta vain sillä ehdolla, että kuvan 2 mukaiset tuottavuus ja taloudellisuus ovat kunnossa. Jos näin ei ole, voi kasvu olla kannattamatonta tai aiheuttaa jopa suuria taloudellisia tappioita.

Arvosanan antaminen kasvulle voi olla haasteellista, koska arvio riippuu näkökulmasta.  Yhtä mieltä voidaan olla siitä, että yrityksen liikevaihdon on syytä kasvaa vähintään inflaation verran, jotta nousevat palkka- ja muut kulut saadaan katettua ilman että yrityksen kannattavuus heikkenee. Jos näin ei ole, yritys taantuu ja sen talous uhkaa heiketä.

Kasvua voidaan saada aikaan eri tavoin, kuten kasvattamalla nykyistä liiketoimintaa tai tekemällä yritysostoja. Tasainen, maltillinen kasvu voi usein johtaa pitkällä aikavälillä parhaaseen tulokseen. Nopeaan kasvuun voi liittyä riskejä, jotka toteutuessaan saavat aikaan häiriöitä yrityksen talouteen

8. Talouden mittaaminen osuuskunnassa

Hyvä talouden johtaminen tarkoittaa sitä, että osuuskunnan resurssit järjestetään parhaalla mahdollisella tavalla halutun tavoitteen aikaan saamiseksi. Resursseja ovat henkilöstö, pääoma ja vaikkapa asiakassuhteet. Olennainen osa käytännön talousjohtamista ovat mittarit. Vanha sanonta sanoo: ”sitä saat mitä mittaat”. Osuuskunnan tulee määrittää sille soveltuvat taloudelliset tavoitteet ja mittarit omista lähtökohdista. Pörssiyritysten mittarit eivät välttämättä kerro koko kuvaa osuuskunnan suorituskyvystä, mutta ne toimivat hyvänä vertailupohjana.

Esimerkki:

Valio Oy otti joitakin vuosi sitten käyttöön käsitteen maitotuotto, jolla se mittaa yrityksen kykyä maksaa omistajajäsenilleen niiden toimittamasta maidosta.

liikevaihto – kokonaiskulut + poistot + omistajille maksettu maidon hinta +   osakaslainan korko – korvausinvestointien rahoitustarve = Maitotuotto

Maitotuotto on lähtökohtaisesti se rahamäärä, joka voidaan maksaa omistajille ja samalla pitää korvausinvestoinneilla yllä yrityksen tuotantokoneisto. HUOM! Maitotuotto kertoo yrityksen tilityskyvyn, ei tilityshintaa, johon vaikuttavat muutkin tekijät.

9. Hallintohenkilön rooli talouden arvioinnissa

Osuuskunnan hallituksella on suuri vastuu osuuskunnan taloudesta. Sen tehtävä on valvoa osuuskunnan taloutta ja tarvittaessa ohjeistaa toimivaa johtoa. Jotta hallitus kykenisi tähän tehtävään, on jokaisen hallituksen jäsenen ymmärrettävän tässä kappaleessa kuvattujen talouden viiden komponentin, (1) Kannattavuuden, (2) Tulorahoituksen, (3) Rahoitusaseman, (4) Maksuvalmiuden ja (5) Kasvun merkitys. Hallituksessa ei riitä, että valvontaa tehdään kerran vuodessa tilinpäätöksen valmistuttua, vaan valvonnan on oltava olennainen osa hallituksen vuosikelloa. Hyvä tapa on tarkastella taloutta tarkemmin vaikkapa neljännesvuosittain.

Hallinnon ja talouden vuoropuhelu lähtee liikkeelle talouden keskeisten tavoitteiden asettamisesta. Niiden toteutumista seurataan vuosittain. Tavoitetasoja kyseenalaistetaan 2-3 vuoden välein.

Atrian taloudelliset tavoitteet ovat:

Liikevoitto 5 %

Omavaraisuusaste 40 %

Oman pääoman tuotto 8 %

Osingonjako tilikauden voitosta 50 %

eli tuottajien omistamille osuuskunnille 30 % (60 %:n osuus osakkeista)

Tuloslaskelman ja taseen avulla tapahtuvaa tarkastelua kutsutaan ulkoiseksi laskennaksi. Se perustuu lakeihin ja on siksi hyvin yhdenmukaista eri yrityksissä.

Laskentatoimessa on myös toinen alue, jota kutsutaan sisäiseksi laskennaksi tai ”johdon laskentatoimeksi”. Nimitys johtuu siitä, että kyse on ensi sijassa toimivan johdon vastuulla olevista laskentatyökaluista. Sen tarkoituksena on palvella päätöksentekoa, avustaa suunnittelua ja raportointia sekä tehdä ennusteita tulevaisuudesta.

Sisäisen laskennan käsitteitä ovat esimerkiksi katelaskenta, kiinteät ja muuttuvat kustannukset, tuotekatteet, hinnoittelulaskemat, budjetointi, käyttöpääomalaskenta, investointilaskelmat sekä toimintolaskenta, jonka avulla saadaan selville, miten yrityksen sisällä olevat eri toiminnot kannattavat.

Hallituksen on hyvä aika ajoin edellyttää toimivalta johdolta koosteraportteja myös sisäisestä laskennasta, esimerkiksi siitä, miten eri toiminnot tai tuotteet kannattavat.

Myös hallintoneuvostolla ja edustajistolla on velvollisuus valvoa osuuskunnan taloutta ja siksi talouden perusasioiden ymmärtäminen myös näissä toimielimissä on tärkeää. Näiden toimielinten valvonta on pääsääntöisesti jälkikäteisvalvontaa, joka perustuu johdon tuottamiin raportteihin tai tilinpäätökseen.